Kielet

Iäkkäät harvinaisuudet, osa 8: Highland Park 26.4.2014

Ravintola Groteskin tunnelmallinen kellari Helsingissä sai jälleen toimia VYS & Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan tastingnäyttämönä, kun kolmisenkymmentä viskinystävää kokoontui maistelemaan Highland Park -tislaamon iäkkäitä tuotteita. Ainutlaatuisen tapahtuman arvoa lisäsi se, että illan isäntänä toimi Highland Parkin Senior Brand Ambassador Martin Markvardsen, joka oli saapunut Suomeen varta vasten vetämään kyseisen VYS:n jäsentastingin, jonka paikat myytiin loppuun parissakymmenessä minuutissa.

 

Illan kattaukseen kuuluivat seuraavat viskit:

  • Highland Park 25 yo, pullotettu 2004, 50,7 %
  • Highland Park 25 yo, pullotettu 1998, 53,5 %
  • Highland park 30 yo, pullotettu 2005, 48,1 %
  • Highland Park 17 yo, tislattu 1958, 43 %
  • Highland Park 20 yo, tislattu 1956, 43 %
  • Highland Park 40 yo, tislattu 1932/1933, pullotettu 1973, 43 %

 

Martin on karismaattinen ja vakuuttava esiintyjä huumoriakaan unohtamatta ja hänen tietomääränsä ja asiantuntemuksensa on omaa luokkaansa. Viskin maistelun lomassa ja vanhan viinikellarin holvikaarien alla kävimme kattavasti läpi myös tislaamon ja Orkneyn saarten historiaa ja viskinvalmistusta.

 

Kattauksen kuuden huikean viskin keski-ikä oli enemmän kuin neljännesvuosisata, ja tällä kertaa Viskin Ystävien Seuran järjestämä aikamatka ulottui kauemmas kuin koskaan aiemmin: sota-aikaan ja 1930-luvun alkuun. Lisäksi huomiota on syytä kiinnittää viskien etikettiin painetun iän ja pullossa vietetyn ajan suhteeseen, esimerkiksi illan 17-vuotias nuorukainen oli levännyt pullossa neljä vuosikymmentä eli kerroin on kaksi ja puoli. Kypsyykö – tai muuttuuko – viski kenties ajan oloon pullossa?

 

Ensimmäisen viskin kohdalla Martin lohkaisi, että harvemmin tasting on aloitettu 25-vuotiaalla viskillä. Kyseessä oli 40-prosenttisesti ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä kypsytetty tynnyrivahva – tuoreimmat julkaisut on laimennettu 48,1 prosenttiin  – tuote, jonka tuoksua hallitsivat syvä hedelmäisyys ja oloroson pähkinäiset ja suklaiset aromit. Viskin maku oli linjassaan tuoksun kanssa, joskin se tarjoili kaupan päälle orvokin kukkaisuutta; tislaamolle tyypillistä kanervasavuisuutta sai hakea.

 

Vuonna 1998 pullotettu 25-vuotias Highland Park on ensimmäinen kyseisellä ikämaininnalla tislaamon perusvalikoimassa julkaistu viski, johon käytetyt tynnyrit ovat kaikki eurooppalaista tammea ja jossa ensimmäisen täytön osuus on 30–35 %. Viskin tuoksu oli kuivan olorosomainen, hedelmäisyys tällä kertaa paahdettujen rusinoiden suuntaan konsentroitunutta ja maisteista kuin seetripuu – tislaamokäräktääri sherryn ja kanervasavun kera oli selkeästi havaittavissa.

 

Highland Parkin ns. perussuoran ensimmäinen 30-vuotias julkaisu vuodelta 2005 on koostettu täysin re-fill-tynnyreistä, jotta iäkkään viskin hennot eivät peittyisi tammen alle. Tuoksun kanelisuklaisuudesta löytyi nokkosenlehtien raikkautta, mausta kirpeää suklaata, vahamaista hedelmää ja pippuria. Havaittavissa oli yhtymäkohtia saman pullotusajankohdan 25-vuotiaaseen versioon, jossa myös odotti selkeää kanervahunajan ja savuisuuden liittoa.

 

Kattauksen jälkimmäinen osa sisälsi kolme harvinaista pullotetta, jotka kaikki on tislattu silloin kun Highland Parkin kaikki mallas tuli omalta mallastamolta – tällä haavaa tislaamo mallastaa itse noin 20–25 prosenttia käyttämästään maltaasta.

 

Italian markkinoille pullotetusta 17-vuotiaasta ei ole tarkempia tietoja, mutta Martin Markvardsen veikkasi tuotteen olevan uuden täytön eurooppalaisesta tammesta valmistettuja tynnyreitä. Viskin tuoksu oli huikean raikas: nokkosenlehteä, kirpeää karviaista ja valkoherukkaa. Myös maultaan 50-luvun lopun tuotos oli hyvin eloisa: hedelmäistä karviaista ja boysenmarjaa kevyellä savunpöllähdyksellä ja tuoreella inkiväärillä höystettynä. Monelle maistelijalle tämä oli illan suosikki.

 

Vuonna 1956 tislattu 20-vuotias tuote, jota aikanaan pullotettiin vain parituhatta pulloa, taas yllätti vihermintun, merellisen turpeisuuden, kahvitoffeen ja kellariin viittaavilla aromeillaan. Tätä olisi voinut veikata jopa Islayn tuotokseksi.

 

Kattauksen ehdoton kohokohta ja odotettu helmi oli 40-vuotias vanhus, jonka tislausajankohta ajoittuu vuosiin 1932–33. Viski oli kysynyt neljä vuosikymmentä tynnyrissä ja levännyt sen jälkeen yhtä pitkän ajanjakson kauniissa tummasävyisessä keraamisessa pullossa.  Vanhoissa keraamisissa säilytysastioissa haihtuvuus on aina riski, joka toi jännitystä myös tähän tastingiin ja pullon korkkaamishetkeen.  Etiketissä ilmoitetusta 75 cl:n tilavuudesta oli haihtunut vain noin desilitran verran nestettä, joten jokainen maistelija sai lähes täyden 2 senttilitran annoksen harvinaista nektaria. Viskin tumman mahonkinen väri oli samea, joten oksidoitumista on tapahtunut. Tuoksua hallitsivat tumman suklaan, vahvan mustan teen ja sokeroituneen, jopa kirsikkaisen, lakritsanjuuren aromit maun tarjoillessa nahkaa, sikarikäärinlehteä, tupakkaa ja kuivaa savuisuutta; jälkimaku oli lyhyt ja ohut – kuten saattoi olettaa – ja siitä löytyi kirpeän viinimarjamaista tanniinisuutta. Erittäin hieno ja ainutkertainen viski!

 

Kokonaisuutena tilaisuus oli erittäin onnistunut viskikokemus: ainutlaatuiset juomat, vetäjän karismaattinen ja mieleenpainuva esitys sekä keskustelu viskistä oli rentoa ja aktiivista hienossa kokoustilassa.

 

Kiitokset kaikille osallistujille, Edrington Finlandille ja erityisesti Martin Markvardsenille ja toivottavasti saamme hänet Viskin Ystävien Seuran vieraaksi uudelleen.