Kielet

Huomisen klassikot Kouvolassa

Tammisaari – Helsinki – Kouvola ja takaisin kulki arvioitu matkareitti päivämäärällä lokakuun 12. armon vuonna 2013. Ilmeistä oli, että huomisen klassikoita eivät olleet VYS-matkalaiset vaan Lagavulin-merkkisen viinatehtaan tuotteet. Juomasarja koostui 16-vuotiaasta perusjuomasta ja viidestä jo verrattain harvinaislaatuisesta viskistä, joita vielä on kohtuudella saatavilla viskiin vihkiytyneiltä kauppiailta, mutta kun lipitellään pari vuotta eteenpäin, alkaa kunkin tuotteen niukkuus näkyä merkittävästi hintalapussa, jopa vuosittaisena tuplaantumisena.

 

Perustuote polkaisi iltamat rapeasti käyntiin. Kuului hyväksyvää muminaa ja suun maiskuttelua sekä kämmenten hieromista vastakkain. Muutamalle osallistujalle Lagavulin 16 muistutti viskineitsyyden menettämisestä tai ainakin ensimmäisistä treffeistä ja halaamisesta.

 

Huomisia klassikoita edustivat:

  • Lagavulin 12 Year Old / 48.0% for the Friends of the Classic Malts
  • Lagavulin Distillery Only 2010 / 52.5 %
  • Lagavulin Feis Ile 2012 / 55.1% / Single Cask
  • Lagavulin Feis Ile 2009 / 54.5% / Single Cask
  • Lagavulin Feis Ile 2007 / 56.5% / Single Cask

 

Toisena nautittu 12-vuotias FOTCM-pullote hyppäsi heti vaaksan verran sivuun alkupisteestä. Ex-sherry Eurepean oak oli vahvasti läsnä sekä tuoksussa että maussa, mutta maussa kuitenkaan liiaksi jyräämättä. Tunkkainen, maatunut tuoksu onneksi puuttui mausta.

 

Vain tislaamomyynnissä ollut Distillery Only puolestaan palautti makuprofiilia alkudrinkin suuntaan. DO on ns. jämä-Lagaa eli sitä valmistettiin jatkamalla aiempien vuosittaisten Distiller’s Edition -pullotteiden jäännöslientä nuoremmalla tisleellä, jolloin saatiin alkoholipitoisuudeltaan hieman terävämpää juomaa, mutta samalla luotiin yksilöllinen makuprofiili eri-ikäisiä tisleitä sekoittamalla. Muutaman kuukauden loppukypsytys tehtiin entisessä Pedro Ximenez -tynnyreissä. Yli viidenkymmenen nouseva alkoholiprosentti ei liiemmin rähinää aiheuttanut, ei tuoksussa eikä maussa. Verrattain mielenkiintoinen tuote, jonka kokonaispullotusmäärä pyörii 6000 seutuvilla, suunnilleen kymmenen tynnyrin kokonaiserä siis.

 

Sitten siirryttiin Islay-saaren vuosittaisten Feis Ile -musiikkijuhlan kunniaksi pullotettuihin viskeihin. Kaikki tuotteet olivat iältään 14-vuotiaita ja yhden tynnyrin pullotteita. Prosenttiluvut etiketissä olivat lähempänä sataa kuin nollaa. Jos ajattelee, että perustuote on ollut osapuilleen samaa tynnyröintivuosina 1993-1998, ja sitä että kypsytysaika on ollut yhtä pitkä, niin kaikki festariviinat edustivat maultaan huomattavasti toisistaan poikkeavaa profiilia: oli niukkatuoksuinen, maultaan makea ja suolainen 2012, tunkkainen mutta makeahko, tiukasti suussa kuivava 2009 ja härskiintyneen nakkipaketin tuoksun, mutta jäätävän poltteen maun antanut 2007. Liekö sitten yksilöllisten ex-sherrytynnyriensä aikaansaannosta? Nuorin ja vanhin tuote olivat erityisen ärhäköitä tapauksia, mutta vuoden 2009 tuotos puolestaan yllätti kokonaismiellyttävyydellään tuoksun ollessa jopa hivelevä.

 

VYS-raati ruoti näistä viskeistä parhaaksi Distillery Onlyn. Toiseksi ylsi vuoden 2009 Feis Ile -pullote ja pronssille päätettiin classic malt ystävyysjuoma, mikä hyvin sopi iltaman klassikkoteemaan ja viskinystävyyteen.

 

Kokonaisuutena klasariosuus oli verrattain hämmentävä, vähimmilläänkin todella yllättävä. Jos aiempi Glenfiddich-pohjainen tislaamoistunto Porissa oli noudattanut klassisemman harmonian unisonoisia sävelkulkuja, Lagavulin-konsertossa edettiin vahvasti tritonusharmonioin, tuli riitasointua riitasoinnun perään, myös makupuolella kiirastulta ilmiliekkeihin kohentaen. Rest In Peat.

 

Sedät ja pari neitoa tykkää heilua

 

 

Sedät - ja pari neitoa - tykkää heilua

Kuvat Antti Salminen