Kielet

Suomi

Tuoksuluento Uisgessa

Viskien tuoksut
 
Omalta kohdaltani eräs Uisge 2013 -tapahtuman kohokohdista oli Viskin Ystävien Seuran yhteistyökumppani Jari Tuomisen pitämä tuoksuluento ja tasting. Muitakin kiinnostuneita oli, sillä tupa täyttyi ääriään myöden. Kattausta täytyi laajentaa apupöydille ja seisomapaikoille.
 
Materiaalisista puutteista huolimatta lapsuuteni oli tapahtumiltaan rikas, välillä jäätiin auton alle ja välillä pudottiin puusta, toisinaan isosisko sulki minut eteisen vaatekomeroon. Taskulampun sain joskus mukaan, mutta paristot puuttuivat. Kivun ja tuskan tuntemuksia on aivojeni muistikeskukseen tallennettu. Nautintoaistimusten kanssa on toisin: suussa tai nenässä itsessään ei liene vikaa, mutta makujen, hajujen ja tuoksujen asteikko on mallia hyvä tai huono, muistikeskuksesta puuttuvat aistimusten jättämät maku- ja hajujäljet, koska niitä ei ole sinne koskaan opastettu tietoisesti tallentamaan.
 
Onko tuollaisen aivotoiminnan kehittäminen jommallakummalla puolen keski-iän kynnystä jo liian myöhäistä? ”Ei ole”, sanoo Jari Tuominen, ”sniffaa tästä, mutta ihan vähän”, ja tarjoaa näytepurkkia nuuhkaistavaksi. Liimamainen, pisteliäs, tulkitaan aivoissa. Nahkako vai Eri Keeper? Tuominen kertoo, että hajuaistia voi kehittää aina, iästä riippumatta, ja se on jopa vanhenevalle ihmiselle suositeltavaa, sillä silloin aivot saavat virikkeitä, työtä jota aivoissa erityisesti kaivataan. Nuuhkaisun täytyy kuitenkin olla verrattain nopea, sillä muuten nenän sisäpinnan hajureseptorit menevät ”tukkoon”, aivot laittavat rajoittimen päälle, ja uusia tuloksellisia nuuhkaisuja on turha vähään aikaan suorittaa.
 
Kemian tohtorina Tuominen on pilkkonut tuoksujen koostumuksen molekyylitasolle. Nuijempikin saa ymmärtääkseen, että jos vaikkapa kahdessa yhdisteessä on yhden happimolekyylin ero, niin tuoksu muuttuu appelsiinista hieksi. Tietäähän tuon!
 
Tuomista ei vielä voi kutsua viskiasiantuntijaksi, mutta suvereenista tuoksuspesialistista on kyse, eivätkä sovelluskohteet sinänsä nuuhkimisessa poikkea toisistaan. Yhtä lailla hajuvettä, ruokaa tai muonaa voi tuoksutella, ja nykypäivänä niin tehdään pitkälti nautinnon pyrkimyksin, kivikaudella oli toisin: nenä kertoi, mikä ruoka on tai ei ole syötävää ja kumppaniakin etsittiin nuuhkimalla. Tuomisen matka viskien tuoksumaailmaan on hyvässä käynnissä, sillä hän on eristänyt useammasta viskistä niiden sisältämät hajukomponentit, joihin tämän luennon lopuksi on tarkoitus tutustua.
 
Tuoksuluennon kahden tunnin kesto ei ole mitenkään riittävä käsiteltävän asiaan laajuuteen rinnastettuna. Kemian syvempiin osa-alueisiin ei syöksytä, vaan mennään pintapuolista matalaliitoa aiheen tiimoilta, osin ymmärrettävästi, osin tajuamatta. Ei silti, Tuominen mieluusti kertoisi nippelistä ja nappelistakin, mutta ajan ja kohderyhmän rajallisuus sen estävät. Kiireestä kantapään alapuolelle totaalisen innokasta VYSsin tuoksumiestä kuuntelee mielellään, vaikkei kaikkea sisäistäkään. Tapahtuman tarkoitus ei onneksi olekaan prepata kemian pääsykokeisiin, vaan pyrkiä kertomaan riittävän yksinkertaisesti ja havainnollisesti, mistä tuoksuissa ja niiden aistimisessa on kysymys. Aikaa kyllä tarvittaisiin vähintään kokonainen päivä, parikin.
 
Peruslähtökohtana on, että tuoksu on haihtumisprosessiin liittyvä tapahtumien ketju. Avaintekijänä on aineen tai sen yksittäisen osan kaasuuntumislämpötila. Kaasuuntumisen seurauksena aineen aikaansaamaa tuoksua voi nuuhkia nenäänsä. Sierainten ylemmissä osissa tuoksua ovat vastaanottamassa reseptorit, joiden kautta informaatiota ohjataan aivojen käsiteltäväksi. Vaikka ihmisen tuoksutottumukset olisivat rajalliset, jakoa voidaan tehdä miellyttävän tai epämiellyttävän, makean tai karvaan jne. suuntaan. Pidemmälle kehittyneet muistijäljet voivat ohjata aistimusta tiettyyn tuoksusektoriin kuten kukkaiseen, hedelmäiseen, mausteiseen tai savuiseen, ja niissä edelleen kohti tiettyä yksilöitävää tuoksua, nuotiota, savusaunaa tms.
 
Tuomisen luennolla pyritään luomaan tuoksujälkiä eristettyjen tuoksunäytteiden avulla, tarkoituksena on opettaa aivot muistamaan, mikä on tietyn tuoksun tai tuoksutyypin yksilöivä tekijä. Käytettävissä on 12 perustuoksua männystä kahviin, ruususta vaniljaan. Näiden näytteiden lisäksi Tuomisella on tarjolla tiettyjen tuoksujen perustana olevaa puhdasta hajukomponenttia, vaikkapa kukkaisen tuoksun aiheuttajaa.
 
Tuoksuluennon jälkeen analysoitiin Jim Beam Rye, Hibiki 12 yo ja Bowmore 15 yo Darkest, joiden tuoksukoostumuksen yksittäiset komponentit Tuominen on laboratoriossa selvittänyt. Jos tuoksujen eristäminen kuulostaa monimutkaiselta, niin vaativin osa jää kyllä nokan tehtäväksi, sillä kustakin pullotteesta on eristetty satoja tuoksukomponentteja.
 
Viskien tuoksuttelu tapahtui kaatamalla neste tasting-lasista uuteen puhtaaseen lasiin ja haihduttamalla sitten pois alkoholi, minkä jälkeen tietyn ajan kuluttua oli todennettavissa kunkin viskin osalta kyseisestä viskistä eristettyjä tuoksuja. Nopeimmin haihtuvat aistittaviksi kukkaisen sektorin tuoksut, viimeiseksi jää vanilja, jota voisi nuuhkia lasista vielä seuraavana päivänä.
 
Henkilökohtaisesti en vielä löytänyt kaikkia mukana olleita tuoksuja, mikä tarkoittaa, että tuoksuharjoittelua ja aivo-opiskelua on jatkettava.
 
Tuomisen tuoksuluento on erittäin suositeltava tapahtuma, VYS kumartaa. Aiheeseen voi tutustua myös itsenäisesti Tuomisen kirjan Tuoksujen ihmeellinen maailma (Kureeri, 2012) parissa.
 
Kirj. huom.
Aihealueen rajallisen käsityskykyni johdosta tekstissä saattaa olla terminologisia tms. epätarkkuuksia.