Kielet

Suomi

Nahkahousut ja permanentti, kiitos!

Hiljentävä septetti

 

Ravintola Carelian tiilivuoratun kellariholvin portaissa hiipi menneenä lauantaina hurja susijoukko. Tietyn oven takana ulvottiin ja sen pieliä nuuhkittiin. Sydämet hakkasivat raskaasti, oli pian saatava. Sisältä kajasti valoa, joka paljasti, mitä on tarjolla. Sydäntä särki, vapisutti. Unisonossa kiljahdeltiin: ”Päästä sisään, likelle, tekee mieli makeaa, en kestä enempää! Ooh beibe, ooh herranpieksut!”

 

Käsitteillä oli eräänlainen In the still of the night -tilanne. Sudet olivat Islayn ja sen 80-lukuisten tuoksujen vankeina portaikossa, kunnes Viskin Ystävien Seuran virkaa tekevän David Coverdalen kimakka käsky toi vapauden: ”Sisäääääään!”

 

Susilauma rynni peremmälle ja rivissä sojotti seitsemän taikajuomapulloa:

  • Bruichladdich 10 YO 43 %
  • Bunnahabhain 12 YO 43 %
  • Bowmore 12 YO 43 %
  • Caol Ila 12 YO 43 %
  • Laphroaig 10 YO 43 %
  • Lagavulin 12 YO 43 %
  • Ardbeg 10 YO 40 %

 

Perustilanteen piti olla sellainen, että kaikkien tuotteiden pullotusvuosikymmen on 1980, mutta salapoliisityö oli paljastanut, että yksi pullotteista oli suurella todennäköisyydellä edellisen vuosikymmenen lopulta. Virhe toki oli räikeä, mutta puolen tunnin mykkäkolulun ja sitä seuranneen antaumuksellisen debatin jälkeen vääryys päätettiin kestää kuin miehet ja yksi nainen.

 

Taikajuomien suora oli sanalla sanoen täysin käsittämätön. Tuoksu- ja makuprofiilit olivat kerrassaan mykistävät. Kuvailuissa käytetyt superadjektiivit olivat suorastaan ylitsevuotavaisia. Takarivissä menetettiin puhekyky kokonaan ja kuului vain nyyhkytystä: lasi oli tyhjentynyt ennenaikaisesti!

 

Vaikka maistelijat olivat vakuuttuneita taikajuomasuoran upeasta kokonaisannista, tietty tuotetrio kohosi omiin ylhäisiin sfääreihinsä.

 

Caol Ila johdatti itsensä tämän troikan kolmanneksi, ja se jos mikä oli monelle oikea yllätyspaukku, sillä tislaamon tuotantokapasiteetti meni tuohon aikaan lähes kokonaisuudessaan sekoiteviskien raaka-aineeksi, ja nykyäänkin kyseinen osuus tuotannosta on 95 %! Silti tämä Italian markkinoille tilattu erikoiserä paljasti upean luonteensa. Voi vain ihmetellä, miksi tällaista tuotetta ei olisi kannattanut tuottaa omana single maltinaan koko maailman ostettavaksi. Vastaus on tietysti, kun ei ollut – eikä edelleenkään ole – mitään taloudellista tarvetta. Samalla on kuitenkin helppo ymmärtää tiettyjä osasyitä siihen, miksi Johnnie Walker on maailman myydyin sekoiteviski.

 

Illan tuotteista toiseksi parhaaksi arvioitiin Ardbeg. Sen täydellisen savuinen tervaisuus puhutteli. 40 prosentin vahvuutta hieman epäröitiin ja tultiin siihen tulokseen, että 43 – kuten aikakauden tematiikan mukaisesti kaikissa illan muissa pullotteissa – olisi varmasti antanut ryhdikkäämmän poljennon. Rehellinen ja herkullisen loistelias Ardbeg!

 

Illan kiistaton kurko oli Coverdale, eikun siis Lagavulin. Sen edessä herkistyttiin ja noustiin nyrkkeilyasentoon, kun tiskausrykmentti meinasi toimittaa viimeiset arvokkaat nektaripisarat ennen aikojaan Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle. Lagavulinin voitto oli sen verran selkeä, etteivät Ardbeg ja Caol Ila olisi edes vaaliliitossa päässeet niskanpäälle.

 

Neljän häntäsijan keskinäiseen järjestykseen ja pisteytykseen en muilta osin puutu, kuin että Laphroaigin vaisuutta ihmeteltiin monella suulla. Varsinaista negatiivista sanottavaa ei kenelläkään ollut kuin Bruichladdichin tuoksun ja jälkmaun aavistuksenomaisen pisteliäisyyden osalta, joiden syypääksi epäilen liiallista tammisuutta, mutta lapsenbugluksikin aromia tituleerattiin.

 

Daavidin opetuslapset pohtivat lopuksi tuotekattauksen tarjontaa verrattuna nykypullotteisiin. Yleinen konsensus oli, että kalpaten kävisi – eikä vissiin tarvitse paljastaa kummalle ikäluokalle. Yhteisenä päätelmänä oli, että illan septetin tuotteet olivat kokonaisuuksina erinomaisen tasapainoisia, mikä nykyisissä pullotteissa on harvinaista. Jo peruspullotteidenkin osalta puhuttiin hyökkäävyydestä ja muista keinotekoisista ja täysin tarkoituksenmukaisista tuoksu- ja makuprofiilikikkailuista.

 

Tämän kokemuksen nojalla on täysin relevanttia virallisena totuutena ilmaista, että ennen kaikki oli paljon paremmin!