Kielet

Suomi

Japanilaiset viskit Savonlinnassa 30.11.

Talven tulo Savonlinnaan siivitti marraskuun lopulla japanilaisen Nikka-konsernin mallasviskien maistelua. Nikkan kaksi tislaamoa, Miyagikyo ja Yoichi, sijoittuvat Japanin pohjoisosiin, ja teemaan sopivasti ilma oli lumipyrystä sakeana ja tummat vedet tyrskysivät lähirantaan. Keli oli siis kuin Hokkaidolla ikään, mutta VYS:in paikallisen kumppanin, olutravintola Sillansuun mallasviskikattaus lämmitti parikymmenhenkisen maistelijajoukon kehoa ja mieltä.

Japanilaisista mallasviskeistä etenkin Yoichin tuotteet ovat itselleni aina olleet mieleen, ja oli kunnia saada kutsu jakamaan tietoa tämän ja Miyagikyon ominaispiirteistä ja syntyhistorioista. Teorian pariin ilta ei toki jäänyt, vaan pääosaa näytteli Sillansuun erinomainen Nikka-mallasviskivalikoima:

Miyagikyo 10yo. Raikas ja kukkainen viski, josta aistit löytävät vaniljaa, mustaa teetä ja ehkä häivähdyksen tummaa suklaata. Sympaattinen aloitusviski.

Yoichi 10yo. Jykevä ja turpeinen pohjoisen mallas, jonka pippuriset ja karamellisoituun sokeriin viittaavat maut ovat osittain suoralla hiilitulella tislaamisen tulosta. Tämä perinteinen tilsauspannujen lämmitysmenetelmä on lähes kaikkialla muualla maailmassa väistynyt höyrykuumennuksen tieltä, mutta perinteitä vaaliva Yoichin tislaamo on sen säilyttänyt.

Miyagikyo 15yo. Kymmenvuotiasta monipuolisempi aistinautinto, ei vähintään suuremman sherrytynnyrissä kypsytetyn osuutensa ansiosta. Pelkkää sherryn tuomaa makeutta tässä ei toki ole, vaan myös maanläheinen turvesavu, tammisuus, luumut ja kaneli käyvät tervehtimässä. Tämä saavutti illan kovassa seurassa parin osallistujan vankan suosion.

Yoichi 15yo. Perinteisestä hiilitulesta huolimatta kymmenvuotiasta vähemmän turvesavuinen, mikä antaa muille hienoille mauille runsaasti tilaa: Mausteita, inkivääriä, vaniljaa, ja lopulta pieni merellinen suolan vivahde kielivät Yoichin tislaamon sijainnista Hokkaidon rannikolla.

Yoichi 20yo. Illan seniori ei pettänyt. Aistimatkalla käytiin merenrannan suolaisuudesta pähkinöiden ja nahan kautta mausteisuuteen, ja löydettiin matkalla hieman hapanta omenaa, tummaa suklaata ja Yoichin ominaista turvesavuisuutta, kaikki loistavassa tasapainossa. Tämä on yksi omista suosikkiviskeistäni, ja se taisi illan aikana löytää myös muutaman uuden ystävän osallistujien joukosta.

Savonlinnassa oli hienoa havaita paikallisten VYS-jäsenten ja muiden viskin ystävien avoin suhteutuminen ja kiinnostus uusiin kokemuksiin. Harva myönsi japanilaisten viskien olleen ennen tastingia tuttuja, mutta loppua kohden vakuuttunut nyökyttely levisi pöytiin, ja kiinnostus maata ja sen viskejä kohtaan ilmeni hyvinä kysymyksinä. Toivottavasti pääsemme taas keväällä täältä Helsingistä jakamaan hienoja viskikokemuksia Savonlinnan aktiivisen porukan ja Sillansuun kanssa.