Kielet

Suomi

Iäkkäät harvinaisuudet: Ye Olde Islay, osa 1.

Lauantaina 26.11.2016 maisteltiin Helsingin Careliassa kiinnostava kattaus Islay-viskejä. 

Tasting oli rakennettu Cadenheadsin Islay-viskeistä ja sen vetäjänä toimi indy-pullojen erikoismies Petri Vesanen. Vuonna 2016 Cadenheads julkaisi kaikkiaan 15 Islay-viskiä (poislukien kauppa-/maakohtaiset), joista 5 oli Caol Ilaa ja loput muita Islayn tislaamoita. Näistä rakennettiin kolme tastingia, joista kaksi ensimmäistä sisältävät viittä eri tislaamoa ja viimeinen keskittyy iäkkäisiin Caol Ilan tuotteisiin. Marraskuinen tasting oli sarjan ensimmäinen ja toinen osa tullaan näkemään keväällä 2017 Helsingin ulkopuolella. 

Tastingin oli tarkoitus kuulua Huomisen Klassikot -sarjaan, mutta se oli epähuomiossa sujahtanut Iäkkäiden Harvinaisuuksien alle. Uskoisin, että tämä ei kuitenkaan haitannut ketään, koska kattauksen tuotteethan olivat tiedossa kaikilla.

Illan kattaukseen kuuluivat seuraavat viskit:

Islay 7 yo (Lagavulin), 59.1%, oak casks (William Cadenhead

Bowmore 2001, 15 yo, 54.8%, bourbon hogshead (Authentic Collection)

Bruichladdich 1993, 22 yo, 48.9%, bourbon hogshead (Authentic Collection) 

Ardbeg 1993, 22 yo, 55.3%, bourbon hogshead (Single Cask Series)

Bunnahabhain 1976, 39 yo, 49.4%, sherry butts (Small Batch Series)

Ilta avattiin 7-vuotiaalla melko ärhäkällä Lagavulinilla, joka oli ilmeisesti refill bourbon caskissa kypsytetty. Lagavulin on tarkka nimensä käytöstä ja indy-pullotteet onkin nimettyusein jollain muulla tavalla kuin tislaamon nimellä. 

Seuraavana vuorossa oli Bowmore, josta itse sain vanhan tyylin tuoksuja ja makuja: viski oli yllättävän herkkä ja hedelmäinen, jopa kukkainen.

Kolmantena oli Bruichladdich, joka sekin jatkoi normaalista tislaamoprofiilista poikkeavalla linjalla. Tuoksussa oli tuttua makeutta, mutta lisäksi heinää, vaniljaa ja jopa Speysidemaista raikkautta, joka usein löytyy indy-pullottajien Bruichladdicheista, etenkin hieman iäkkäämmistä.

Myös neljäntenä maistettu Ardbeg jatkoi epätyypillistä linjaa. Yleensä Ardbegeissa puun vaikutus tuntuu kevyemmältä ja Ardbegille ominainen sitruksisuus tulee esiin selkeämmin, tässä tapauksessa käytetty tynnyri oli antanut viskiin paljon väriä ja makua. Väristä ja tuoksusta olisi voinut jopa kuvitella kyseessä olevan sherry-tynnyrissä kypsynyt tuote, viskissä oli hieman lakkaa, maakellaria ja paljon puuta. Viski herätti paljon keskustelua, osalle se oli kovasti mieleen ja osan mielestä se oli hämmentävä kun taas toisten mielestä se oli liian kaukana Ardbegin perusprofiilista. Itseäni tämä hieman epätyypillinen, rotevampi ja raskaampi profiili kuitenkin miellytti.

Illan viimeinen viski oli 39-vuotias Bunnhabhainin ilmeisesti kahdesta sherry-caskista tehty pullote. Tuoksultaan tämä ei ollut yhtä merellinen ja raskas kuin OB:t, itse sain tuoksusta pehmeää mausteisuutta, mausta löysin kuivaa tammisuutta, rusinoita ja luumuja. Viski oli hieman ikäistään nuoremman oloinen ja olisin voinut yhdistää sen jopa Speysiden alueelle Islayn sijaan!

Tuttuun tapaan jokainen osallistuja äänesti illan päätteksi kolme mielestään parasta viskiä ja samalla kertoi lyhyet perustelut äänille. Illan viskeistä Ardbeg, Bowmore ja Bruichladdich olivat selkeästi tislaamoprofiilista poikkeavia tuotteita, mikä jakoi hyvin paljon osallistujien mielipiteitä. Osa piti tuotteista kovasti ja osalle ne olivat liian erilaisia odotuksiin nähden. Lagavulin edustikin ehkä eniten tyypillistä tislaamotuotetta ja se keräsi tasaisesti pisteitä äänestyksessä.

Illan suosikiksi äänestettiin Ardbeg (71 pistettä), toiseksi tuli Bunnahabhain (55) ja kolmanneksi Bruichladdich (26), joka tosin voitti Bowmoren (25) vain yhdellä äänellä. Häntään jäi tällä kertaa Lagavulin (14). Mielestäni tasting oli kiinnostava ja muistutti, että pidän indy-pullotteista, koska ne tarjoavat välillä mielenkiintoisia ja yllättäviä maisteluelämyksiä. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa sarjasta!

Teksti ja kuvat: Maija Karppinen