Kielet

Suomi

Iäkkäät Harvinaisuudet VI – Rare Malts

Maailmanensi-illan alkukuusikko.

Normiperjantai-ilta tammisaarelaisessa parkkaamossa

Sydspetsens Malt Whisky Sällskap päräytti viskivuoden 2014 käyntiin iäkkäissä merkeissä: Maailmanensi-ilta Rare Malts x 10! Myös Viskin Ystävien Seuralaiset saivat villikortilla arvokkaan mahdollisuuden osallistua tilaisuuteen Old  Fellowsin tiiliholvien kätköissä.

Diageon Rare Malts -pullotussarja aloitettiin 1995 ja sen ensisijaisena tarkoituksena oli tuoda julkiseen myyntiin Diageon omistuksessa olevien tislaamoiden huippulaadukkaita, 20 – 30 vuoden ikäisiä, varastomäärältään muutaman tynnyrin täysvahvoja sekoitteita.

Perjantai-iltana tammikuun 24. päivänä rivissä uljaina seisoivat:

  • Banff, 1982/2004, 21 YO, 57,1 %
  • Coleburn, 1979/2000, 21 YO, 59,4 %
  • Glen Albyn, 1975/2002, 26 YO, 54,8 %
  • Lochnagar, 1973/1997, 23 YO, 59,7 %
  • Caol Ila, 1977/1999, 21 YO, 61,3 %
  • Port Ellen, 1978/2000, 22 YO, 60,5 %
  • Dailuaine, 1973/-, 22 YO, 60,92 %
  • Glen Mhor, 1979/2001, 22 YO, 61,0 %
  • Millburn, 1975/2001, 25 YO, 61,9 %
  • Teaninich, 1973/1997, 23 YO, 57,1 %.

Oli siinä tuijottamista.

Näistä kuutta ensimmäistä nautittiin tastingin merkeissä, ja jos suu ei oikean suoran jälkeen vielä ollut riittävän messingillä, oli mahdollisuus kokeilla kolmen jokerin täyslaidallista sivukoukkusarjaa kera loppuun hujautetun upper cutin. Yleisempää huomiota herättäviä seikkoja edustivat valtaosin kohtuullisen harvinaiset tislaamonimikkeet sekä iän lisäksi tuotteiden tunnusluvuista helposti tarkkaavaisuutta kiihottaneet 40 prosentin seutuvilla pyörivät H2O-likiarvot.

Tuoksu- ja makuhavainnot olivat kerrassaan monenkirjavat:

  • Banff pöyhkäisi kukkaisen ja saippuaisen tuoksunsa kupeeseen makean pisteliään makuprofiilin.
  • Coleburn oli vähemmän kukkainen tuoksultaan, maultaan makeahko, mutta lisäksi aavistuksen tervainen.
  • Glen Albyn antoi tuoksussaan makeutta ja turpeisuutta. Myös maku oli alultaan makea, pitkähköksi poltteeksi kääntyvä.
  • Lochanagarin makea kukkaisuus nenässä muuttui suussa huomattavan pisteliääksi. Tastingalustassa luki: ”Jallu”. (Kirj. huom. Kallistuuko meriitin puolelle?)
  • Caol Ila suoriutui hajutestistä erinomaisesti, turvetta paksulla pekonisiivulla! Makua paljon ja pitkään, pehmenevästi, mutta kuitenkin lopulta hieman nihkeäksi kuivahtaen. Loppunuotiksi jäi silti: ”Paras maku”.
  • Port Ellen edusti tuoksultaan parhautta. Miellyttävän hento vaniljainen makeus kera ohuen tervan, hipaistuna vähäisellä kukkaisuudella. Maussa Fazerin Leijonaa, melko vahvana. Sisso.

Loppupään tuotteisiin sai vain aavistuksellista tuntumaa, sillä prosentuaaliset määreet höyläsivät nenä-, suu- ja miestuntumasta tarkimpia nyansseja.

VYS kiittää sälsskapia ja toivottaa veljesyhdistystä jatkamaan valitsemallaan viskinhuuruisella tiellä!