Kielet

Suomi

Iäkkäät harvinaisuudet osa 5: Lagavulin. 16.11.2013

Marraskuisen illan hämärtyessä kerääntyi kolmikymmenhenkinen ryhmä viskin ystäviä jälleen Helsingin keskustassa sijaitsevan ravintola Groteskin kellarin harvinaisten herkkujen äärelle. Illan teemana oli tällä kertaa Lagavulin-tislaamo, ja erityisesti klassista 16 vuotiasta perustuotetta iäkkäämmät pullotteet. Itselleni, kuten varmaan monelle muullekin, Lagavulin on asettunut tietynlaiselle jalustalle, ehkä juuri peruspullotteen korkeahkon iän ansiosta. Kun tuo peruspullote nyt toimisi tastingin avaajana, ja ilta jatkuisi huomattavasti vanhempaan suuntaan, olivat odotukset korkealla.

Illan kattaus, jonka Jarkko Nikkanen pienen Islayn tislaamojen naapurisopua ja sen puutteita käsiteleen historiikin jälkeen esitteli, oli jälleen kerännyt viskin ystäviä kauempaakin. Harvoin näitä pulloja maailmalla näkee, saatikka sitten että olisivat samassa pöydässä avattuina nautittaviksi:

Illan avaajana, kalibrointiviskinä, nautittiin Lagavulin 16yo. Klassinen tuote, joka useimmissa tilaisuuksissa seisoo tukevasti omillaan, ja monesti päätä pidempänä muita. Tällä kertaa sen oli tosin tyytyminen tietynlaiseen statistin rooliin vanhempien sukulaistensa seurassa.

Seuraava parivaljakko koostui kahdesta eri aikakausina luoduista 21 vuotiaista pullotteista, jotka vahvan sherryvivahteensa ansiosta erottuivat muista. Vanhempi, vuonna 2007 pullotettu 21yo keräsi uudempaa, vuonna 2012 pullotettua 21yo:ta, enemmän kehuja. Sherrytynnyrin tuoman makeuden sekä Lagavulinille ominaisen savuisuuden tasapainoinen yhdistyminen hipoikin erityisesti vanhemman kohdalla täydellisyyttä, eli superlatiivit tulivat ansaitusti.

Vahvasta sherrypainoitteisesta parivaljakosta siirryttiin 25yo pullotteeseen, joka palasi lähemmäs 16yo:sta tuttua Lagavulin-makuprofiilia. Makua olikin isosti, ja itse pidin sen tietynlaisesta särmikkyydestä, joka erottui tästä muuten niin harmonisen ja tasapainoisen makuprofiilin omaavien viskien kattauksesta. Monelle tämä aukesi paremmin veden kanssa, mutta itselleni 25 yo sopi paremmin sellaisenaan.

Illan kruunasi yksinkertaisesti erinomaisen hieno viski: 30 vuotiaaksi kypsynyt harvinaisuus, joka nosti tutut Lagavulin-maut korkeampaan potensiin, ja senkin jälkeen heitti vielä lisää löylyä kiville. Tälle lausuttiin ylisanoja useammastakin suunnasta pöytää. Saattoipa joku jopa kanonisoida tämän parhaana koskaan maistamanaan viskinä. Kieltämättä hieno, kaunis viski, jonka harvinaisuus vain nostaa nauttimisen tunnearvoa.

Suurten viskikokemusten jälkeen ilta jatkui rennon yhdessäolon merkeissä, eikä kenelläkään ollut kova kiire lähteä uusia seikkailuja kohti. Sen verran pitkään savuisen täyteläinen Lagavulin-maku suussa viipyilikin, ettei sitä vähäisemmillä juomilla halunnut pilata.