Kielet

Suomi

Humalahakuista oluenmetsästystä

Bob Barleyssä ei katsota henkilökuntaa, tastingvetäjää eikä asiakaskuntaa karvoihin!

 

Lokimerkintä Bob Barley 11.3.2015 klo 17.00 – tai ehkä puoli kuusi

 

Koordinaattorina Mika Heikkinen, repertuaarina Pässi ja sen versioita.

 

Porilainen panimoravintola Beer Hunter’s perustettiin vuonna 1998 – torin laidalle, minnekäs muualle. Näyteikkunassa poseerasi tumma ja tulinen nuori mies Heikkis Mika itse. Kumisaappaat oli jalassa ja lantiossa vimmattu liike. Mies pani. Olutta.

 

Kumisaapasmies mietti oluelleen nimeä. Perusteina olivat paikallisuus ja eläinmaailman sympaattiset, tunteita herättävät voimavirtaukset. Likeisestä Säppi-nimisestä majakkasaaresta löytyi kerrassaan söpö, porilainen sarvipää kansalliseläin mufloni, jonka nykyisellään viisikymmenpäiseksi kasvanut kanta saaressa luonnonvaraisena päkättelee. Siitäpä kerrassaan oiva nimi ja symboli kaljanmetsästäjän olueen! Mufloni!

 

Beer Hunter’sin alkuaikoina Heikkinen toimitti näyteikkunassa asiaansa. Keittoa ja mäskiä valmisteltiin 200 litran kattilassa aina toisinaan muutama yö ja päivä yhdellä rysäyksellä. Vaimo kiikutti kaupungin tunnetuimmalle lanteenkeikuttajalle (Toim. huom. Ei se ruskeaan puolipitkään nahkatakkiin pukeutuva Mr Finland.) murkinaa likeisestä hampurilaisravintolasta. Vuosituotanto pyöri 10 000 – 20 000 litran huitteilla eli määrät eivät olleet aivan kohtuuttomat. Bisnespuolta oli kuitenkin sen verran, jotta omistaja saattoi näyteikkunassaan hyvillä mielin häärätä.

 

Ikkunaprinssin virkatointen ohessa Heikkinen kynsäisi takaraivoaan. Konsulttivoimin kehitetyt ensimmäiset keitokset olivat oikein maukkaita, mutta kisälli halusi uittaa sammiossa myös omia varpaitaan. Syntyi ensimmäinen repsepti, tuplapukki Muflonator.

 

Pienpanimon toiminta oli aktiivista, mutta muodoltaan sopivan rauhallista. Kunnes eräänä kauniina yönä kaikki muuttui - tapahtui olutvallankumous!

 

Vuosituhat oli vaihtunut ja Heikkis-pässiä oli tarjolla jämerän 7-volttisen stoutin muodossa Helsinki Beer Festivaaleilla. Raati hullaantui ja olut voitti karkelot mennen tullen. Tuolla tulenpalavalla sekunnilla alkoi Beer Hunter’sin ovista ja ikkunoista pakkautua kaikenkarvaista oluen himoitsijaa.

 

Sittemmin Heikkisen reseptilaariin on kertynyt pari sataa uniikkia tuotetta, ja kun kysyntä on kasvanut, on satakuntalaisen oluttehtaan vuosituotantoa jouduttu nostamaan vaikka minkälaisin toimenpitein. Kaikkein räikein peliliike oli ostaa panimo Carlbergiltä! Noh, Heikkinen on Heikkinen!

 

Peliliikkeiden jälkeen Beer Hunter’silla on siis käytössään uudet vempeleet ja mittavammat tuotantotilat. Tanskalaisilta muilutetun laitteiston keittokapasiteetti on 1000 litraa ja vuosittain on mahdollista päästä jopa 200 000 litran kokonaistuotantoon. Ei voi ihan mikroksi enää nimittää!

 

Ja sitten ihmisjumaloinnista humaloinnin suuntaan eli oluen maisteluun. Maaliskuisen illan porilainen reggae koostui viidestä letkeästä Muflonista.

 

Alkuun kiskaistiin Säppiä, rapeasti humaloitua 6 %:sta APAa, jota täytyy pitää erinomaisen miellyttävänä ja maistuvaisena saaristolaisoluena. Sen 35 EBUn humalointi sai kielenkannat kostumaan.

 

Sitten siirryttiin IPA-nimiseen Mufloniin. Prosentteja etiketissä oli 4,5 ja katkeroita 40. Hivenen edellistä poksuvampi humalointi, amerikkalaista alkuperää tämäkin, toimi oikein mukavasti. Maussa oli greippimäistä vivahdetta ja vaikka katkerot toivat oivan ja pitkän jälkimaun. Nam.

 

Vuoroon tuli Aamupala, kuinkas muuten, joka on kauralla höystettyä stoutia 4 %:n vahvuudella. Valo ei lasin läpi paista eli varsin paahteista tuoteesta on kysymys. Silti suutuntumaltaan on iloluontoinen ja raikas, jälkimaku suorastaan kepeän kirpakka.

 

Kovempiin katkeruuksiin siirryttiin CCCCC IPAn myötä. Veromerkkejä oli kyljessä 7,9 % ja EBUja 100. C-kirjainten litania tulee tuotteessa käytetyistä amerikkalaisista humalalajikkeista cascade, centennial, chinook, citra ja columbus. Rehdin katkeruuden takana luuraa jykevämpi runko ja sitä tukee hyvin hedelmäisyys.

 

Kattaus päätettiin Bob Barleyn omien poikien toistaiseksi nimeämättömään tuotteeseen ja sen ensi-iltaan. Työnimenä oli muflon-ideologiaa kunnioittaen Sheep 101. Oluttyyppinä oli IPA ja prosentuaalisena määritteenä 5,5. Katkeruutta oli riittävästi ja jälkimaussa on rehtiä voimaa. Hedelmäisyys sai kiitosta. Yleistuntuma oli, että aavistus hapokkuutta jäi uupumaan. Tuotteelle voi hyvin antaa nimen Lammas, sillä taljan kätköistä hahmottuu suden figuuri! Melkoisen kunnioitettava suoritus ensikertalaisilta – ja huomattavaa on, että tuote on myynnissä vain rajallisen ajan ja osoitteessa Malminrinne 1, Helsinki.

 

Loppuun kooste illasta ja tietenkin Vareksen sanoin: ”Mikä Mufloni teitä porilaisia oikein vaivaa!”

 

Lammas ja susi!