Kielet

Suomi

Douglas Laing -kiertue Helsinki 28.2.

Douglas Laing -tasting
 
Helmikuun viimeisenä Punavuoren Ahvenessa kansanmusiikkiorkesterit Douglas Laing vuodelta 1949 ja Viskin Ystävien Seura vuodelta 2012 järjestivät mielenkiintoinen kimppakonserton: nautinta-aineina tarjoiltiin yksityisen pullottajan kolmen tislaamon Islay-viskejä. Tapahtuma oli osa kevään 2013 DL:n ja VYS:n viiden tastingin yhteistä keikkakiertuetta.
 
Henkilökohtaisesti olen DL:n yksityisiin pullotteisiin tutustunut muutaman The Old Malt Cask -sarjan tuotteen osalta, ja niistä on jäänyt mukava peruspulputus. Samaten Laing-mestarin pojanpoika Andrew on myös tuottanut viskimarkkinoille kerrassaan mainioita juomia, joita alhainen suuni on päässyt koeponnistamaan. Tässä tastingissa maistettavien viskien toinen osuus oli tuoreempi Director’s Cut -sarja, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Molemmat tuotesarjat ovat yhden tynnyrin pullotteita, joista OMC on karvan verran laimennettua, alkoholipitoisuudeltaan aina 50-prosenttista, ja DC tynnyrivahvaa, useimmiten yli viidenkymmenen, mutta alempaakin vahvuutta on olemassa. The Old Malt Cask -sarja on lanseerattu vuonna 1998 ja tuoreempaa tuoteperhettä edustavan Director’s Cutin lähtölaukaus on parin vuoden takaa.
 
Ilolla seurasin, kun ovista ja ikkunoista lappasi porukkaa, unohtamatta uusia Uisgessa värvättyjä viskiseurakunnan jäseniä. Terveeksi tulemaksi! Tupa täyttyi lähes ääriään myöden, vain toinen pieni sivupöydistä jäi istuttamatta! Kerrassaan upeaa.
 
OMC:n vihersarjasta nautittavina olivat Bowmore ja Laphroaig 14 yo. Tummanpuhuvan yleisilmeen tynnyrivahvaa DC-termiä ylväästi etiketissään kantoivat Bowmore ja Laphroaig 15 yo sekä Bruichladdich 21 yo. Kaikissa tynnyrit olivat skottilaisittain uusiokäyttöisiä. Miksi ostaa uutta, kun vanhakin on vielä ihan hyvä? N&aaumluml;istä vanhin neito oli pitänyt majanaan sherry buttia ja muissa kotipesänä oli näytellyt bourbon hogshead, ex-mallisia kumpaisetkin.
 
Kun osallisia on tiun verran, on odotettavissa monenkirjavaa kannanottoa puolesta ja vastaan. Omat odotukseni olivat OMC-sarjassa sekä Bowmoressa karvan ohi Laphroaigin, ikäneidon arvatenkin jäädessä heikoimmaksi.
 
Ensin tietysti puheltiin varsin leikkisään sävyyn, lukuun ottamatta vasemmalla puolellani istuvan herrasmiehen kovaa siunailua. Siunailun kohteena olivat Laphroaig-merkkiset janojuomat, joita ko. henkilön taloudessa periaatteessa sekä ihan käytännössäkin vihataan. Oli kuitenkin pitkin viisaudenhampain annettava myönnytys, että ehkä tässä vallitsevassa seurassa paras kuitenkin löytyi kyseisen L-yhtymän valmisteesta! Pitikö vielä hakeutua tiskille noutamaan originaali verrokkikymppi.
 
Siinä vaiheessa kun tiukempi sanailu käynnistyi, oli vasemmalla istuvan herrasmiehen kanta vain entisestään vahvistunut. Peli oli tyystin menetetty, ei ollut enää oikeutta edes vähäiseen vihantunteeseen.
 
Omista sävelistä kovin odotuksin ladatut Bowmoret kärsivät tässä istunnossa nöyryyttävän tappion. Tuttua makua ei tuntunut löytyvän. Laphroigeista, varsinkin 14-vuotiaasta, puolestaan iski jyrän lailla se kaiken murskaava pistävän savutervainen nokikolari. Tuota miestä et halua eteisessäsi tavata, mutta jonka länsäolosta todellakin tunnistat kenen tuotteesta on kysymys. Myös OMC tuntui jäävän siltaan uuden vahvemman alkoholipitoosuuden (n. 3–7 %) niskalenkissä.
 
Yleinen harmonia – niin ihmeelliseltä kuin se makuasioissa kuulostaa – koko lailla saavutettiin. Bruichladdichin jo täyden iän saavuttanut neito siivitti tiensä voittoon. Sherrykypsytyksen tuoksuun tuomaa makeutta ylistettiin, mutta ihmeteltiin sen puuttumista makupuolella. Kakkospokaalia nostettiin 15-vuotiaalle Laphroaigille ja Bowmore-siskolle annettiin pronssia. Nuorukaiset jäivät häntäpäähän tutkailuasetelmiin, alpakkalusikat kotiinviemisiksi.
 
Viskin Ystävien Seura kiittää ja Douglas Laing & Co Ltd kuittaa!