Kielet

Suomi

Ardbeg Single Casks -tastingin fiilistelyä

Viskin Ystävien Seura ja iäkkäät harvinaisuudet, osa 1: Ardbeg Single Caskit, 1.12.2012

 

Tilaisuus järjestettiin Helsingin ytimessä, hotelli Klaus K:n saunakabinetissa Bulevardilla. Itse tila oli järjestelty pöytäryppäisiin, sisään tullessa tervehtivät illan pääosan esittäjät, herrat -72, -73 ja -74, osanottajia heti huoneen ovella. Jo portaita laskeuduttaessa sieraimet täyttyivät hienostuneen huumaavalla viskin tuoksulla. Veljeskatraan sisukset oli suurimmaksi osaksi jaettu valmiiksi pöytiin ottamaan happea tulevaa koitosta odotellen. Pullokatras herätti dominoivalla habituksellaan heti fotaamishalut usealta, digikamerat räpsyivät eri muodoissa muistikortit kuumina kun kuvaa haluttiin eestä ja takkaa. Viskipornoa? Ehdottomasti!

 

Kun kolmisenkymmentä asiaan vihkiytynyttä huulien lipojaa oli viimein istuutunut pöytien ääreen, alkoi tilaisuus lyhyellä VYSn hallituksen jäsenten esittelyllä. Tämän jälkeen ääneen pääsi puheenjohtajamme ja tastingin vetäjä Jarkko Nikkanen. Kuin epistolaa tukevoittamaan, oli pullot pakkauksineen siirretty Jarkon pöydälle, toiselle kädelle oli avattu raamatunomaisesti Gavin D Smithin ja Graeme Wallacen ”Ardbeg, A peaty provenance”–opus; kirja, jonka viimeisen sivun kiitoslistassa Jarkonkin nimi komeilee.

 

Asiantuntevan esityksen aikana käytiin läpi Ardbegin historiaa, valmistusprosessia ja siitä syntyviä tisleitä läpi rennon asiallisesti mutta silti loogisesti kulkien kohti illan maistiaisia. Pelkäksi monologiksi ei esitys jäänyt, sillä ensimmäisten nuottiöljytippojen valahdettua kurkuista alas avasi moni äänensä ja ryhtyi tenttaamaan Jarkolta mitä moninaisimpia yksityiskohtia tislaamon tuotteista. Oli myös mukava havaita että Klaus K:n saunakabinetin sisustus toimi mainiosti puhujalle ja kuuntelijoille, akustiikka ei pettänyt vaan takasi selkeän kuuluvuuden takarivinkin ihmisille. Ehdottomasti passeli tila vastaavanlaisille sessioille tulevaisuudessakin. Moni haikaili saunan perään, mutta se ei ollut tämän illan ohjelmassa. Ehkä seuraavalla kerralla…

 

Entäs itse viskit? Omalta kannaltani tilaisuus oli jopa hämmentäväksikin luokiteltava kokemus. Tavallisesti olen tastingeissa kovastikin debatoimassa kanssamaistajien kesken eri makunyansseista ja vertailemassa muistiinpanoja. Tällä kertaa tämä arppa-trio sulki minut omaan viskikuplaansa ja eristi minut ulkomaailmasta. Olisin jaksanut loputtomiin nuuhkia, pyöritellä laseja ja vertailla eri vuosirenkaiden selkeitä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tunsin oloni jopa hieman kiusaantuneeksi…eikö tämänlaisessa tilanteessa pitäisi lähinnä puhjeta spontaanisti lauluun tai puhua kielillä? Raapustelin sentään omaan tyyliini runsaasti makumuistiinpanoja tasting-alustaani, hyvä siksikin jos harras olotila pyyhkisi muistini. Huolimatta siitä että viskit maisteltiin vuosilukujärjestyksessä, vaikealla ”ensimmäisen viskin” paikalla oleva -72 veti niukasti pisimmän korren heti alusta lähtien. Kaikki viskit olivat samalla aikaa erilaisia, yhteneväisiä sekä uskomattomia runsaudensarvia. Siitä huolimatta oli heti alusta alkaen selvä minulle että syntymävuoteni Ardbeg erottui kovasta suorasta edukseen. Viskinepotismia? Maistoinko etiketin, en viskiä? En haluaisi uskoa siihen.

 

Tilaisuuden loppuun oli varattu pienenä yllätyksenä arvonta, jonka palkintoina olivat puntti nahkaisia Ardbeg-lasinalusia, monipuolinen Ardbeg ”tasting kit”-puuhaboksi, pullo Glenmorangie Astaria sekä kirkkona keskellä kylää pullo Ardbeg Uigedailia. Lady Fortuna ei hymyillyt minulle tällä kertaa, mutta kaikki palkinnot menivät hyviin koteihin. Tästä huolimatta illasta jäi päälle todellinen voittajafiilis.

 

Illan kattaus:

  • Ardbeg Single Cask no. 2782 27.10.1972/5.5.2003, 30 yo 49,9 %, 246 pulloa
  • Ardbeg Single Cask no. 1146 16.3.1973/14.10.2004, 31 yo 49,5 %, 219 pulloa
  • Ardbeg Single Cask no. 3328 12.7.1974/25.9.2006, 32 yo 53,5 % 76 pulloa