Kielet

Suomi

Ardbeg Road Show Joensuussa 20.3.2013

Kulman Tastingin maaliskuun ohjelmassa oli Ardbegin tislaamo. Tilaisuuden vetäjäksi ja oppaaksi makumatkalle voimakkaan turpeisen kulttiviskin maailmaan saimme Ardbeg Ambassador Finland Jarkko Nikkasen, jonka asiantunteva, mukaansatempaava ja vuorovaikutuksellinen, liki kolmituntinen esitys tarjosi vähintäänkin keskipitkän oppimäärän – ei vain Ardbegista – vaan myös Islaysta, Skotlannin viskinvalmistuksesta yleisesti ja turveviskin sielunelämästä sopivasti biokemian faktatiedolla höystettynä. Lähes parikymmenpäisestä viskinystäväjoukosta moni lähti hienon illan päätteeksi kotimatkalle mielessä paitsi erinomaisia viskejä myös viljalti uutta tietoa.
 
Tarjolla oli peräti kuuden viskin kattaus. Tastingin rungon muodostivat nykyisen Ardbegin Core Rangen perustuotteet: TEN, Uigeadail ja Corryvreckan. Nollaviskinä ja vertailukohtana toimi 10-vuotias Glenmorangie Original, ja varsin suuresti ilahduttivat mukaan joukkoon valitut harvinaisuudet, nyt jo lähes kokonaan markkinoilta poistuneet Ardbeg Blasda ja Alligator. Moni illan tuotteista oli jo ennestään maistajille tuttuja, mutta Ardbeg-suora rinnakkain maisteltuna ja asiantuntevalla opastuksella on aina ainutlaatuisen mielenkiintoinen setti, joka tarjoaa joka kerta jotain uutta opittavaa myös pitempään viskejä harrastaneelle ja jossa rinnakkain maisteltuna tuotteiden erot ja yhtäläisyydet pääsevät parhaiten esille.
 
Kattauksen ensimmäisenä viskinä ja yllätysnumerona oli Skotlannin korkeimmista tislauspannuista tunnetun Glenmorangien 10-vuotias peruspullote, joka tarjoili ilmavan kevyen, hedelmäisen, kukkaisen ja täyteläisten crème brûléen toffeisten aromien makumaailman. Erityisen hienoa oli huomata, ettei hento Ylämaan tisle säikähtänyt Islayn viskejä, vaan toisella maistelukierroksella sen pähkinäisyys, kova toffee, vaniljahunajaisuus ja inkivääriin taittuva mausteisuus tarjosivat kovan vastuksen turveviskeille huolimatta Glenmorangien alhaisemmasta pullotusvahvuudesta (40 %).
 
Ardbeg TEN on erittäin hieno esimerkki Islay-viskistä: äärimmäisen monipuolinen makumaailma – ilmavaa merellisyyttä kuin istuisi Islayn rantakallioilla, suolaisuutta; öljyisyyttä, hedelmäisyyttä, sitruksen raikkautta; bourbonvaniljan makeutta; pehmyttä turvetta ja puhdasta koivuklapisavua – unohtamatta maun kaareen huimaa kehitystä. Tastingin parasta antia oli verrata keskenään niinkin erilaisia tuotteita kuin Ardbeg TEN ja Glenmorangie Original. Mutta mitä nämä erot – ja toisaalta yhtäläisyydet – ovat?
 
Ulkoiset muuttujat ovat kuitenkin Ardbegin ja Glenmorangien perustuotteilla lähes samat: kumpikin on kymmenvuotias, pullotteet ovat perusvahvuisia (40–46 %), molemmat ovat 100-prosenttisesti bourbonkypsytettyjä ja kummassakin 1st- ja 2nd-fill-bourbonin osuus on 50/50 sekä tynnyrit tulevat Heaven Hill Distilleryltä ja Jack Danielsilta. Kyseessä ovat siis identtiset tynnyrit ja nyt maistettavana tisleiden erot! Oli mielenkiintoista pohtia joukolla tätä, sillä yleisesti tynnyrin vaikutuksen lopputulokseen oletetaan olevan jopa 80 %. Merkittävin ero lienee käytetyn maltaan turvesavufenolipitoisuus, joka Glenmorangien tapauksessa on 0–1 ppm ja normi-Ardbegin 50–55 ppm.
 
Ardbeg-viskeihin uppouduttiin Blasdan – gaelin kielellä sana merkitsee ’herkullista’ – johdolla, joka kuului tastingsuoran piikkipaikalle: kyseessä on tislaamon peruslinjasta poikkeava tuote alhaisen fenolipitoisuuden (maltaassa 24 ppm, valmiissa pullotteessa 8 ppm) ja keveyden (kylmäsuodatus ja alhaisempi perusvahvuus 40 %) vuoksi. Harrastajat ja vanhempia Kildalton-pullotteita maistaneet tietävät, että Ardbeg voi toimia mainiosti myös ilman voimallista turpeisuutta, jolloin tisleen hedelmäisyys ja öljyisyys pääsevät esille. Blasda synnytti eniten keskustelua illan kattauksesta – sekä puolesta että vastaan. Hieno kokeilu ja kepeä viski, joka tarjoili hentoa vaniljaa, lime-sitruunaista raikkautta, vihreitä omenia ja vahamaista hunajaa ja jonka jälkimaun huomattava turpeisuus yllätti – numeerisesta ppm-lukemasta huolimatta, selkeästi lightly peated eikä missään tapauksessa unpeated. Kaikesta huolimatta selkeästi Ardbeg.
 
Tastingkattauksen tynnyrivahvuisten kolmen viskin osuuden aloitti Ardbeg Uigeadail (54,2 %). Nykyisen Uigeadailin koostumus on huomattavasti muuttunut ensimmäisestä vuoden 2003 julkaisusta, jolloin noin kymmenvuotiaisiin ex-bourbon-tisleisiin oli sekoitettu 70-luvun vanhoja sherrytynnyreitä. Nykyisessä tuotteessa sherrytynnyrien – tosin nuorempien – osuus on huomattava, noin 35–45 %. Joka tapauksessa erittäin viehättävä Ardbeg, jonka turpeisuuteen tuovat syvyyttä sherryn tuomat rusinaiset, joulukakkuiset, maanläheiset ja suklaiset aromit; hieno turpeen, savun, mausteisuuden, makeuden ja öljyisyyden tasapaino, jota sävyttää merellinen raikkaus.
 
Viidentenä viskinä oli noin kymmenenvuotias Corryvreckan (57,1 %), jonka sydän muodostuu Burgundy-viinitynnyreissä kypsytetyistä tisleistä ja joka on saanut nimensä Islayn ja Juran saarten pohjoispuolella sijaitsevan maailman toiseksi suurimman meripyörteen mukaan. Kyseessä oli kattauksen selkeästi intensiivisin viski, joka vaati aidosti vesilisää avautuakseen. Uusien ranskalaisten viinitynnyrien tuottama makeus poikkesi merkittävästi edellisestä sherrykypsytetystä tuotteesta, ja se kallistui happamien mustaherukan, karpalon ja kirsikan aromien suuntaan; selkeästi pippurinen ote ja tanniinien tuomaa mausteisuutta, jota tasoittivat mentolin ja eukalyptyksen sävyt.
 
Kattauksen viimeisenä viskinä maisteltiin Ardbeg Alligator (51,2 %). Pääsääntöisesti kyse on vuosien 1998–99 tisleestä, joka on kypsytetty raskaasti hiilletyissä amerikkalaisissa uusissa tammitynnyreissä ja mukaan on lisätty myös Ardbegin perustislettä, jotta lopputulos ei olisi liian uuden tammen dominoiva. Alligaattori saa nimensä kaikkein voimakkaimmin hiilletyistä nelostason tynnyrilaudoista, joiden pinta alkaa voimakkaan polttokäsittelyn jälkeen muistuttaa alligaattorin suomuja ja tällöin myös tynnyrin pinnan rakenteen kolmiulotteisuus ja näin ollen myös reaktiivisen pinnan osuus kasvaa. Makua hallitsee bourbonmainen makeus, mausteisuus chilistä, sitruunankuoresta ja inkivääristä barbeque-savuun, kokonaisuuden ollessa kuitenkin miellyttävän helposti lähestyttävä jopa ilman vesilisää. Äärimmäisen hieno, monipuolinen ja opettavainen kattaus Joensuussa!